Pidän huolta hevosestani

Sopivasti tällainen aihe tuli kirjoitettavaksi, koska blogi on nyt noussut taas uudelle portaalle, kun 30 lukijaa täyttyi, tervetuloa vain kaikille ja toivottavasti juttuni ovat edes vähän mielenkiintoisia ja teitä kiinnostavia! ;)

Elikkäs, Pidän huolta hevosestani -kilpailuun sain haasteen ja tarkoitus olisi kirjoittaa hevosen huolenpidosta, arjesta ja mitä sen hoitoon kuuluu. Oman juttuni teenkin ylläripylläri Räppäristä, koska sen ympärillä tämä elämä on pyörinyt jo aika kauan huonoina ja hyvinä hetkinä. Haastan tähän Merjan (Viltsun blogi), Heidin (Hemulin hevostelut), en muita tähän nyt tällä hetkellä keksi, mutta kaikki lukijat voivat tämän tehdä, jos haluavat! ;)

Räppäri on suomehevonen, joka toimii ravihevosena ja saa treeniä tulevaa, (toivottavasti, hyvällä tuurilla) ravin täyteistä kesää silmällä pitäen. Kaikki kuitenkaan ei ole mitää tarkkaa aikapeliä, vaan Räppärin liikutus koostuu monista eri asioista, joskus mennään oman tuntemuksen pohjalta ja joskus keksitään jotain ihan uutta. Useasti on tullut kärryt laitettua perään, mutta nyt, kun itse on koulussa muualla ja vain viikonloput pääsee kotiin, on niistä viikonloppuliikutuksista tullut monipuolisia; joskus ratsastetaan sitä "koulua", hypätään esteitä tai mennään ilman satulaa leppoisia lenkkejä, joskus voidaan kokeilla kaikkea todella hullunkuristakin, koska se virkistää omaa ja hevosen mieltä. Mielestäni on todella tärkeää, minkä kilpailulajin taituri tai pelkkä harrastehevonen sinulla onkaan, on sillä tehtävä monia eri asioita, jotta se jaksaa taas treenata sitä "oikeaa" lajia taas lisää.

Tavallisena päivänä Räppäri saa olla pihalla niin paljon kuin mahdollista, yleensä myös yöt, jos se on kuivunut liikutuksen jäljiltä hyvin. Se tarhaa tallin muiden hevosten kanssa samassa ja viihtyykin paljon paremmin isossa porukassa kuin yksin karsinassa, vaikka sisällä tallissa olisi muitakin hevosia. Mielestäni ei saa pelätä liikaa hevosien yhdessä tarhaamista, koska se on laumaeläin ja se kuuluu laumaan. Uskon, että jokainen hevonen osaa tarpeen tullen varoa toista, onhan aina poikkeustapauksia, että hevonen on niin agressiivinen ettei sitä voi muiden kanssa tarhata, mutta ne ovat asia erikseen.

Ennen ajamaan lähtöä tarkistan aina hevosen läpi, samalla harjaten ja otan huomioon, jos näen siinä jotain erikoista. Liikuttaessa käytän hyväkuntoisia ja ehjiä varusteita, mikä on etu molemmille, eikä turhia tapaturmia tule. Ajaessa on hyvä seurata hevosen olemusta ja huomata, jos se käyttäytyy, juoksee tai tuntuu ohjalle erilaiselta kuin aikaisemmin, jos tällaista ilmenee, tulee yrittää saada vika selville, joko itse tai pyytää apua. On myös tärkeää käyttää tarvittavia suojia ja lisävarusteita, mitä hevonen tarvitsee, koska hevosen juoksutyyli muuttuu sen varoessa satuttamasta itseään.

Jalkojen hoito on ravihevosten, ja toki muidenkin hevosten, hoidossa todella tärkeää, koska ne ovat kovassa rasituksessa useaan otteeseen viikossa. Useasti kylmään kaikkia jalkoja kylmällä vedellä lenkin jälkeen, kun olen pessyt Räppärin kokonaan. Useasti käytän myös kylmäpatjoja, jotka ovat myös käteviä. Yleensä, kun on ajettu kovempi treeni, käärin jalat vielä kuivumisen ajaksi lämpöpinteleillä, jonka alle saatan laittaa myös linimenttiä, vaikka se ei olekaan yhtä hyvä kylmäysmenetelmä kuin vesi.

Vaikka jaloista huolehtisikin todella hyvin, ei se aina riitä, joskus vain tulee niitä takapakkeja, jotka lisäävät hoidon määrää. Joskus on niitä, jotka pitää viedä klinikalle asti, mutta kun hoito näyttää onnistuvan ja paraneminen on hyvässä vauhdissa, on taas huokaistava helpotuksesta, kun tästäkin selvittiin. Suomenhevoset ovat oman kokemukseni mukaan sinnikkäitä, eivätkä ne luovuta helpolla vaikean paikan tullen, mikä on yksi piirre jota niissä ihailen.

Tärkeää on antaa myös hevoselle tarpeellinen lepo. Räppärillä liikutusta on noin 4-5 päivänä viikossa, muina päivinä se on tarhassa tai saa vain pientä kävelytysliikutusta. Hevosen voi yllättävän nopeasti saada kulutettua loppuun. Kunnon palautumiset ovat kaikkien treenien A ja O. Suosin taktiikkaa, kun on hiittipäivä takana, että seuraavana päivänä kävelytys ja sen jälkeen lepopäivä, jonka jälkeen tavallista liikutusta, mutta jos hiitti on ollut rauhallinen, voi lepopäivän pitää jo seuraavana päivänä hiitistä, koska pihatossa Räppäri liikkuu enemmän yötä päivää, eikä sen lihakset jumitu niin paljon kuin silloin jos se olisi esimerkiksi yöt karsinassa.

Kun aloitin koulun Kaustisen raviopistossa, tuli paljon asioita, ei välttämättä uusia, mutta sellaisia joiden tärkeyteen en ole kiinnittänyt ennen niin paljon huomiota tai asioita, joita ei ole tehnytkään niin tarkasti, vaikka ne ovatkin tuntuneet niin ilmiselviltä. Esimerkiksi hokkien tarkastus, se onkin yllättävän nopea aika, kun ne hokit kuluvat niin paljon, että sitä ei saakaan avaimella kengästä irti. Ennen se ei ole ollut niin päivänselvä juttu, milloin ne hokit ovat niin lopussa että ne pitää vaihtaa, niitä on vain vaihtanut, kun on yhtäkkiä huomannut, etteivät ne enää irtoakaan kengästä.

Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että liian huolehtivainen ei saa olla, koska hevosta ei voi pitää kuplan sisällä ja suojata kaikelta. Hevonenkin vahvistuu aina kaikesta mikä sitä ei tapa ja liika hääsääminen on hevosellekin huonoksi. Mielestäni hevosen hoidossa ei ole sitä oikeaa kultaista tietä, vaan kaikki on aina hevosesta kiinni. Toisten hevosten hoitamiseen menee paljon enemmän aikaa kuin toisten ja joillekin hevosille käy jokin hoitomenetelmä ja toiselle jokin muu, pitää vain jaksaa yrittää, niin sen oikean tavan joskus löytää. Apu ei ole koskaan haitaksi, kysyn useasti monien ihmisten mielipiteitä asioista ja haluan saada selville uusia tapoja, joita voin kokeilla.